Perusverenkuva, eli PVK, mittaa veren solujen ja hemoglobiinin määrää. Perusverenkuva on hyvin yleinen testi ja sitä käytetäänkin erilaisten tilojen seulontaan, diagnosointiin ja seurantaan. Se siältää kahdeksan eri osatutkimusta: valkosolut, hemoglobiini, punasolut, punasolujen tilavuusosuus, punasolujen keskitilavuus, punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin konsentraatio ja verihiutaleet.

Kalium on elimistölle välttämätön kivennäisaine ja suola, jota saadaan pääasiassa hedelmistä ja vihanneksista sekä jossakin määrin myös maitotuotteista ja lihasta. Ruoan kaliumin määrä ei kuitenkaan vaikuta veriarvoon, koska munuaiset säätelevät tehokkaasti kaliumtasapainoa elimistössä. Kaliumin liian suuri tai liian pieni pitoisuus johtuu häiriöstä tässä säätelyssä tai kaliumin menetyksestä muulla tavoin. Veren kaliumpitoisuus mitataan usein osana rutiininomaista terveystarkastusta ja elimistön neste- sekä suola- ja happo-emästasapainoa.

Natrium on tärkeimpiä elimistön nesteiden suoloja. Munuaiset säätelevät tehokkaasti veren natriumin väkevyyttä. Aineenvaihdunnan toiminnalle on välttämätöntä, että veren ja muiden nesteiden natriumpitoisuus on sopiva.

Kreatiniinipitoisuuden mittausta käytetään munuaisten toiminnan arviointiin. Kreatiniinin pitoisuus veressä suurenee, kun tilapäisen syyn tai munuaistaudin takia toiminta häiriintyy. Laskennallinen GFE-arvo on tarkempi munuaistoiminnan kuvaaja kuin pelkkä kreatiniiniarvo, sillä se ottaa huomioon myös iän ja sukupuolen.

D-vitamiinin määrityksellä voidaan selvittää mahdollista D-vitamiinin puutostilaa. Lähes kaikki kudokset tarvitsevat D-vitamiinia. Se näyttää parantavan elimistön puolustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan. D-vitamiinin puutos on yhdistetty esimerkiksi diabetekseen, syöpään, verenkiertotauteihin, hermoston rappeumatauteihin ja luuston pehmenemiseen.

B12-vitamiini on tarpeellinen punasolujen kehittymisessä sekä aivojen ja hermoston toiminnassa. Se osallistuu rasva-, hiilihydraatti- ja proteiiniaineenvaihduntaan. B12-vitamiinin puute on yleistä yli 65-vuotiailla imeytymisongelmista johtuen. Puutetta voi aiheuttaa myös tiukka kasvisruokavalio ja jotkin lääkkeet.

ALAT on lyhenne sanasta alaniiniaminotransferaasi. ALAT-pitoisuudella voidaan mitata maksasolujen vaurioita tai tulehdusta. Yleisin maksasoluvaurion aiheuttaja Suomessa on alkoholi tai lihavuus.

HbA1c-tutkimus kertoo elimistön keskimääräisestä sokeritasapainosta edeltävän 2–8 viikon aikana. Mitä korkeampi pitkäaikainen verensokerin taso on, sitä enemmän verensokeria eli glukoosia kiinnittyy veressä kiertävien punasolujen hemoglobiiniin. Sokerihemoglobiini HbA1c -koetta käytetään diabeteksen diagnoosiin ja seurantaan.

Kokonaiskolesteroli muodostuu pääasiassa HDL- ja LDL-kolesterolista, joita kansankielellä kutsutaan myös hyväksi ja pahaksi kolesteroliksi. Ylipaino, kohonnut verenpaine, sokeritauti, vähäinen liikunta, tupakointi ja perintötekijät nostavat riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Kokonaiskolesterolia käytetään sairauksien riskin arvioinnissa. Pääosin kolesteroli syntyy elimistössä, mutta osa kolesterolista saadaan ravinnossa.

LDL-kolesterolin tehtävänä on kuljettaa kolesterolia kudoksiin ja valtimoiden seinämiin. Mitä suurempi LDL-kolesterolin määrä on, sitä enemmän kolesterolia kertyy ihmisen kudoksiin. Pitoisuuden kasvaessa riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin kasvaa. Siksi LDL-kolesterolia kutsutaan usein myös pahaksi kolesteroliksi.

HDL kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, myös valtimoiden seinämästä. Suuri HDL-kolesterolin pitoisuus on valtimosairauksien ehkäisyn kannalta hyväksi. Jos pitoisuus on pieni, valtimosairauksien vaara suurenee.

Triglyseriditutkimus mittaa veressä olevan rasvan pitoisuutta.

Tyreotropiini on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Lyhenne TSH tulee sanoista tyreoideaa (= kilpirauhasta) stimuloiva hormoni. Tyreotropiini on välttämätön kilpirauhashormonin eli tyroksiinin tuotannolle.

Vapaa tyroksiini eli T4V -tutkimus. Tyroksiinin määrää mitataan, kun arvioidaan kilpirauhasen hormonitoimintaa esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan tai liikatoiminnan toteamiseksi.

Ferritiini eli varastorauta on hyvä elimistön rautavarastojen mittari, ja sen pitoisuuden pienuus on merkki raudanpuutteesta.

CRP-arvolla voidaan arvioida sepelvaltimotaudin riskiä. Nykyään puhutaan myös usein matala-asteisen tulehduksen mittaamisesta. Herkkä CRP heijastaa sepelvaltimotaudin riskiä samalla tavalla kuin tupakointi, korkea kolesteroli, diabetes ja korkea verenpaine.

PSA on lyhenne sanoista prostataspesifinen antigeeni. Se on prostata- eli eturauhassolujen tuottama valkuaisaine, jota löytyy pieniä määriä veriplasmasta. Muiden kudosten solut eivät tuota samaa proteiinia, joten veressä oleva PSA on peräisin aina prostatasta.

Mitä suurempi prostata on, sitä suurempi on plasman PSA-pitoisuus. Iän mukana prostata yleensä kasvaa, jonka vuoksi myös viitearvojen yläraja melkein kaksinkertaistuu 50 ikävuoden jälkeen.

Vapaa laskettu testostreroni sisältää kaksi tutkimusta, kokonaistestosteroni ja sukupuolihormoneja sitovan glpbuliinin (SHGB). Testosteroni mitataan miehillä epäiltäessä, että testosteronia erittyy liian vähän (hypogonadismi). Lisäksi se mitataan selvitettäessä lapsettomuuden, seksuaalisen haluttomuuden ja impotenssin syitä.