Satunnainen väsymys on tavallista ja saattaa johtua esimerkiksi riittämättömästä unesta tai tilapäisestä stressistä. Kun väsymys kuitenkin jatkuu viikkoja tai jopa pidempään, on tärkeää selvittää sen perimmäiset syyt. Jatkuvan väsymyksen taustalla voi olla monia tekijöitä, jotka voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä. Se voi ilmetä esimerkiksi aivosumuna, lihassärkyinä, ruoansulatushäiriöinä, jatkuvana kylmyyden tunteena tai heikentyneenä vastustuskykynä. Väsymystä voidaan usein lievittää elintapojen muutoksilla, kuten ruokavalion, unen laadun, liikunnan ja stressinhallinnan parantamisella. Jos nämä keinot eivät auta, on tärkeää tutkituttaa esimerkiksi verensokeri-, kilpirauhas- ja rauta-arvot verikokeilla. Lisäksi lääkärin arvio auttaa varmistamaan, että terveyteen ei liity muita ongelmia. TerveysLoikan valmis verikoepaketti auttaa lääkäriä selvittämään väsymyksen syytä.
 
Perusverenkuva ja verihiutaleet (B -PVK+T): Pieni verenkuva, jossa on kahdeksan osatutkimusta (valkosolut, hemoglobiini, punasolut, punasolujen tilavuusosuus, punasolujen keskitilavuus, punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin konsentraatio ja verihiutaleet)
ALAT, alaniiniaminotransferaasi (P-ALAT): entsyymi, jota esiintyy pääasiassa maksasoluissa. ALAT-arvo mitataan verikokeella ja se kertoo maksan toiminnasta. Kohonnut ALAT-arvo voi viitata maksasolujen vaurioitumiseen tai sairauksiin, kuten maksatulehdukseen, rasvamaksaan tai muuhun maksahäiriöön.
Pitkä-aikainen verensokeri, glukoosi (Hb-A1c): HbA1c-tutkimus mittaa veren hemoglobiiniin sitoutuneen glukoosin määrää, mikä heijastaa keskimääräistä verensokeritasoa viimeisen 2–3 kuukauden ajalta. Se on keskeinen testi diabeteksen diagnosoinnissa ja hoidon seurannassa, sillä se antaa pitkäaikaisemman kuvan verensokerin hallinnasta kuin yksittäinen verensokerimittaus.
Kalium (P-K): Kalium on tärkeä mineraali ja elektrolyytti, joka on oleellinen lihasten, hermoston ja sydämen normaalille toiminnalle. Veressä olevan kaliumin määrän poikkeamat voivat viitata monenlaisiin terveysongelmiin. Alhainen kaliumtaso (hypokalemia) voi aiheuttaa heikkoutta, väsymystä, lihaskramppeja ja rytmihäiriöitä, kun taas korkea kaliumtaso (hyperkalemia) voi johtaa vakaviin sydämen toimintahäiriöihin. Kaliumtasot voivat muuttua esimerkiksi munuaissairauksien, tiettyjen lääkkeiden käytön tai nestetasapainon häiriöiden vuoksi.
Natrium (P-Na): Natrium on elektrolyytti, joka on tärkeä neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiselle kehossa sekä hermo- ja lihastoiminnan kannalta. Poikkeava natriumpitoisuus voi viitata esimerkiksi nesteen kertymiseen, kuivumiseen tai munuaisten ja lisämunuaisten toimintahäiriöihin. Alhainen natriumpitoisuus (hyponatremia) voi aiheuttaa väsymystä, sekavuutta ja lihaskramppeja, kun taas korkea natriumpitoisuus (hypernatremia) voi johtaa janoon, levottomuuteen ja vakavissa tapauksissa tajunnan häiriöihin.
Kreatiniini (P-Krea): Kreatiniini on lihasten aineenvaihdunnan sivutuote, joka poistuu elimistöstä munuaisten kautta. Verikokeen avulla arvioidaan munuaisten toiminnan tehokkuutta, sillä kohonnut kreatiniinipitoisuus voi viitata munuaisten vajaatoimintaan tai muihin munuaissairauksiin. Kreatiniiniarvoon vaikuttavat myös tekijät kuten lihasmassa ja ruokavalio, joten sitä tarkastellaan usein suhteessa muihin munuaisten toimintaa mittaaviin arvoihin, kuten glomerulusten suodatusnopeuteen (GFR). GFR kuuluu automaattisesti mittaukseen.
Kokonaiskolesteroli (P-Kol), ilman paastoa. Kokonaiskolesteroli-tutkimus mittaa veren kaikkien kolesterolityyppien – LDL (”huono” kolesteroli), HDL (”hyvä” kolesteroli) yhteispitoisuuden. Kolesteroli on rasva-aine, jota keho tarvitsee solujen ja hormonien muodostamiseen, mutta sen liiallinen määrä voi johtaa valtimoiden ahtautumiseen ja lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kokonaiskolesterolin suositustaso vaihtelee yksilöllisten riskitekijöiden mukaan, mutta yleisesti matala kokonaiskolesterolitaso, erityisesti matala LDL-kolesteroli, on yhteydessä parempaan sydänterveyteen. Tämä testi on yksi osa tutkimuksista, joilla arvioidaan sydän- ja verisuonitautien riskiä.
HDL-kolesteroli (P-Kol-HDL), ilman paastoa: HDL-tutkimus mittaa veren HDL-kolesterolin eli "hyvän" kolesterolin määrää. HDL-kolesteroli auttaa poistamaan ylimääräistä kolesterolia verisuonista ja kuljettaa sen maksaan, missä se hajotetaan. Korkea HDL-taso yhdistetään usein pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin, sillä se suojaa verisuonia kolesterolikertymiltä. HDL-tutkimus on osa lipidiprofiilia ja auttaa arvioimaan kokonaiskolesteroliarvojen ohella sydänterveyden tilaa.
LDL-kolesteroli (P-Kol-LDL), ilman paastoa: LDL-tutkimus mittaa veren LDL-kolesterolin eli "huonon" kolesterolin määrää. LDL (low-density lipoprotein) kuljettaa kolesterolia maksasta kudoksiin, mutta sen liiallinen määrä voi kertyä valtimoiden seinämiin ja aiheuttaa ateroskleroosia eli valtimoiden ahtautumista. Korkea LDL-taso on merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, ja siksi tämän arvon pitäminen alhaisena on tärkeää sydänterveyden kannalta. LDL-tutkimus on yleinen osa lipidiprofiilia ja auttaa arvioimaan sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Triglyseridit (P-Trigly), ilman paastoa: Triglyseridit-tutkimus mittaa veren triglyseridien, eli verenkiertoon varastoituneiden rasvojen määrää. Triglyseridit ovat kehon energialähteitä, mutta niiden kohonnut määrä voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä, erityisesti jos samalla on muita riskitekijöitä, kuten korkea LDL-kolesteroli tai matala HDL-kolesteroli. Triglyseridiarvoihin vaikuttavat muun muassa ruokavalio, liikunta ja aineenvaihdunta. Kohonneita arvoja voivat aiheuttaa esimerkiksi liiallinen sokerin ja rasvan käyttö, ylipaino ja tietyt sairaudet, kuten diabetes. Triglyseriditesti on usein osa lipidiprofiilia, joka arvioi kokonaisvaltaisesti sydänterveyttä.
 
Näytteenotto Fimlab laboratorioissa.